Lars ”Mosa” Mosander – juniorivalmennuspäällikkö

Lars ”Lasse” ”Mosa” Mosander otti vuoden vaihteessa vastaan virkansa Jaron juniorivalmennuspäällikkönä. Suurin osa ajasta on kulunut Jaron kykyakatemian sekä kehitysryhmän suunnitteluun ja käynnistämiseen. Myös eri juniorijoukkueiden kausisuunnittelu on löytynyt Mosan kirjoituspöydältä hänen kahden ensimmäisen työviikkonsa aikana Jaron toimistossa.
Mosa on myös ehtinyt kerran toimia muissa tehtävien olleen edustusjoukkueen valmentajan Siku Boströmin sijaisena.
www.ffjaro.fi vieraili Mosan luona ja esitti hänelle muutamia kysymyksiä.

Joko alat olla sinut työsi kanssa?
Ei minkäänlaisia ongelmia, kaikki on alkanut todella hyvin, osittain siitäkin syystä, että tunnen jo ennestään suuren osan niistä henkilöistä, joiden kanssa nyt työskentelen. Sitä paitsi olen tehnyt vastaavaa työtä Vaasassa vuodesta 1986 lähtien.

Miltä työpäiväsi näyttää?
Työpäiväni on aika vaihteleva. Siihen kuuluu paljon suunnittelua ja kirjoituspöydän takana olemista, mutta myös käytännön harjoituksia Tellushallissa tai juniorivalmentajien koulutusta. Myös työaika vaihtelee hyvin paljon, sillä se voi olla kaikkea aamukahdeksan ja iltakymmenen väliltä.

Mitkä ovat tavoitteesi?
Työni tavoitteena on JS Jaron nykyisen junioritoiminnan jatkokehittäminen ja siten luoda hyvä perusta seuran työlle jatkossa niin jalkapallon kuin organisaationkin osalta.

Kerro hieman vapaa-ajastasi ja perheestäsi
Minulla on avovaimo Eivor ja kaksi lasta Patricia 12 v. ja Maritza 14 v. Vapaa-aikanani pyrin pelaamaan hieman jalkapalloa VIFK:n oldboysissa ja pelaan myös vähän kaukalopalloa. Olen myös erittäin kiinnostunut musiikista ja pyrin lukemaan ja pysymään ajan tasalla siitä mitä maailmassa tapahtuu, mikä tarkoittaa sitä, että katselen ja kuuntelen paljon uutislähetyksiä.

Minkälainen on jalkapallohistoriasi?
Tulen perheestä, joka on kiinnostunut jalkapallosta ja jääpallosta. ”Ukkini” pelasi maajoukkueessa ja isäni voitti Suomen mestaruuden VIFK:n A-junioreissa. Molemmat ovat myös pelanneet jääpallon mestaruussarjassa VIFK:n paidassa, joten jääpallo on laji, josta eniten pidän.
Valitettavasti jääpallo kuihtui Vaasasta melko aikaisin ja jatkoin sitten jääkiekon parissa, joka oli pitkään tärkein lajini ja jossa olen ehdottomasti paras.
Jalkapalloa rupesin pelaamaan VIFK:ssa viisivuotiaana, jolloin vanhemmat toverit raahasivat minut mukaan sen pariin, ja sen parissa olen jatkanutkin. Ensiesiintymiseni tapahtui jo15-vuotiaana VIFK:n seniorijoukkueessa vuonna 1975 silloisessa 3. divisioonassa, joten jonkun aikaa on pelattu edustusjoukkuetasolla. Viimeisin otteluni hieman korkeammalla tasolla pelasin BK-IFK:ssa kaudella 1998.
Valmentajana aloitin jo 1980-luvun puolessa välissä ja siitä lähtien olen työskennellyt sekä piirissä että liitossa.
Toisin sanoen jalkapalloa on riittänyt vuosien saatossa.

Mikä on paras jalkapallomuistosi?
Senioripelaaja-ajastani minulla ei oikeastaan ole erityisiä muistoja, mutta sitä vastoin muistan erittäin hyvin sen , kun 8-vuotiaana sai olla mukana VIFK:n monta vuotta vanhempien junioreiden mukana pelaamassa Närpiön Kraftia vastaa pelatussa vierasottelussa. Matkustimme samassa linja-autossa seniorijoukkueen kanssa, jolloin mukana oli myös entinen maajoukkuemaalivahti Lasse Näsman, joka silloin pelasi VIFK:ssa. Lasse kutsui minua ja sain istua hänen vierellään koko kotimatkan ja syödä tomaatteja, joita hän sai palkinnoksi ottelun parhaana pelaajana. Siinä vasta olikin hohtoa!!

Suosikkijoukkue (Jaroa lukuun ottamatta).
Idrottsföreningen Kamraterna i Vasa ja West Ham United.

Mitä haluaisit tehdä paremmin?
Soittaa rumpuja.

Mitä valitset seuraavista?