Jaron maalivahti Otto Fredrikson oli ainoa pelaaja joka pelasi 90 minuuttia jokaisessa kauden liigaottelussa. Esse Storbacka ja Mini Svanbäck olivat yhdessä Oton kanssa ne kolme pelaajaa, jotka saivat valmentajien luottamuksen olla mukana jokaisen ottelun avauskokoonpanossa. Esse ja Mini vaihdettiin kuitenkin pariin otteeseen ja siksi Otto on ainut joka voi ylpeillä täydellä minuuttipotilla, eli 2340 minuutilla. Mini oli toisena 2323 minuutillaan, kun taas Esse pelasi 2279 minuuttia.

19-vuotias Jens Portin käytti mahdollisuutensa hyväkseen kun hänet vaihdettiin selkävammaisen Lasse Männikön tilalle kauden toisessa ottelussa, ja hän pelasi itsensä joukkueeseen ollen avauskokoonpanossa sen jälkeen peräti 22 kertaa. Jens pelasi 1978 minuuttia ensimmäisenä liigakautenaan.

Rasiu Vikström ja Aina Ainasoja (yhteensä 1804 minuuttia), saivat hyvin peliaikaa Boströmin aikana, mutta valmentajavaihdoksen jälkeen, kumpikaan heistä ei ole ollut vakiopelaaja. Raisu on Tourun aikana pelannut ainoastaan 142 1026 kokonaisminuuttimäärästään. 

Valmentajan vaihtumisen jälkeen Jere Eremenko sai enemmän peliaikaa. Boström näki Jeren pelaajana, joka pelaa parhaiten, silloin kun muut alkavat väsyä, ja piti Jereä useimmin penkillä ottelujen alussa, kun taas Touru ilmoitti heti, että Jeren on oltava kentällä alusta saakka. Tätä Touru noudatti jokaisessa ottelussa ja Jere pelasi täydet minuutit sen jälkeen kun Touru oli valittu valmentajaksi.

Angel Ginev hann ehti pelata kaksi ottelua Boströmin alaisuudessa. Angel on pelannut 90 minuuttia kaikissa otteluissaan paitsi yhdessä, jolloin hänet vaihdettin loukkaantumisen vuoksi, kun ottelua oli jäljellä neljä minuuttia.