Leiripäiväkirja
Saksa, Dörpen  6-13.4.2003

Sunnuntai 6.4.2003

Joukkue kokoontui klo 12.15 Tellushallille lähteäkseen Saksassa pidettävälle harjoitusleirille. Helsinkiin lähtevä kone rullasi Kruunupyyn kiitoradalle klo 13.50. Niin Helsinginlento kuin jatkolento Hampuuriin sujuivat suunnitelmien mukaisesti, sillä Hampurin kone laskeutui jopa etuajassa.

Odoteltaessa matkan todellista alkamista Nippa ja Håkki menossa Saksan koneeseen.
Aurinko paistoi kun astuimme ulos Hampurin lentoterminaalista. Senkin vuoksi porukka oli jo hyvällä mielellä.  Linja-auto, jolla lähdimme 250 km päässä sijaisevaa Dörpeniä, ei valitettavasti ollut samaa tasoa, johon olemme Suomessa tottuneet. Siitä huolimatta matka sujui hyvin. Matkan aikana ohitimme mm. Hamburg SV:n kotistadionin, johon olemme muuten menossa lauantaina katsomaan Bundesliigan ottelua Hamburg SV vastaan Borussia Dortmund. Siinä vasta jotakin.  Kulkiessamme läpi saksalaisen maiseman näimme muutaman kevään merkin. Muutamat puut olivat alkaneet vihertää ja pellotkin ovat vaalean vihreinä.Päästyämme hotelliin Dörpenissä, ja kun kaikki olivat löytäneen huoneensa, oli iltaruuan aika, jolloin saimme kanakeittoa ja valtavan määrän voileipiä. Keiton jälkeen muutamat pelaajat lähtivät iltakävelylle, kun taas toiset menivät huoneisiinsa valmistautumaan nukkumaan menoa./Uffe Snellman
 

Maanantai 7.4.2003

Kaikkien piti mennä aamiaiselle kello kahdeksalta, joten olin tilannut herätyksen puoli kahdeksaksi. Heräsin puhelimen soittoon ja miellyttävä ääni toivotti minulle "Guten Morgen". Vilkaisin ikkunasta ulos ja totesin, ettei aurinko ollut vielä noussut, mutta taivaallakaan ei pilviä näkynyt, joten odetettavissa oli kaunsi päivä.

Aamutoimien jälkeen lähdin odottelemaan muita. Kun ketään ei alkanut kuulua, vilkaisin kellonaikaa kännykästäni ja vasta silloin totesin, että minut oli herätetty jo ½7, eikä ½8 kuten oli sovittu. No, tämähän antoi minulle aineistoa päivän päiväkirjamerkintöihin ensimmäistä kappaletta varten.

 Jotkut pelaajista, eritototen Lasse Männikkö, näyttivät kevätlaitumelle päästetyiltä vasikoilta, kun he ensimmäisen kerran tänä vuonna astuivat ruoholla päällystetyllä jalkapallokentälle.

Hetkeä myöhemmin kaikki olivat valmiita harjoituksiin ja Siku antoi hieman tietoa siitä kuinka ensimmäinen harjoitus oli suunniteltu toteutettavaksi.
Toinen harjoitus päätettiin puoli kuuden maissa. Päivällinen tarjoiltiin ja sen jälkeen Siku keskusteli henkilökohtaisesti joiden pelaajien kanssa. Antoisan, mutta raskaan päivän jälkeen useimmat vaikuttivat olevan tyytyisiä että ilta oli muuten vapaa. /Uffe Snellman
 

Tiistai 8.4.2003

Myös tiistaina aurinko paistoi aamusta saakka. Yö oli ollut kylmä ja kenttää peitti paksu kuurakerros, koska aurinko ei vielä ollut ehtinyt lämmittää kentän pintaa ennen kuin joukkue tuli harjoitusareenalle.

Aamupäivän harjoituksen teemana oli taktiikka. Sikulla ja Mosalla oli kummallakin oma ryhmänsä, joiden kanssa käytiin läpi joitakin taktisia hienouksia.


SV Blau/Weissin kotiaareena Dörpenissä.

Sixten "Siku" Boström antaa ohjeita aamupäivän harjoituksissa.

Myös pelaajat keskustelivat taktisista yksityiskohdista.
Iltapäivän harjoitus sujui hyvin. Muutamat pelaajat harjoitteliviat erikoistilanteita, kun taas muut pelasivat erilaista "pikkupeliä." Nippa onnistui ampumaan pallon korkeaan mäntyyn. Iloisten huutojen ja kovaäänisten kommenttien saattelemana Siku, Mini, John, Nippa, Uffe ja muutamat muut yrittivät ampua alas puuhun jääneen pallon muilla palloilla. Tuloksena oli se, että puuhun jäi toinenkin pallo.

Kovan yrittämisen jälkeen Uffe onnistui pudottamaan ensimmäisen pallon, ja Nippa osui toiseen, joten sekin putosi alas. Päivällisen jälkeen jotkut lähtivät Dörpeniin toisten jäädessä hotelliin saamaan hierontaa ja nauttimaan rauhallisuudesta.

 

Keskiviikko 9.4.2003

Kolmas päivä Dörpenissä ja samalla ottelupäivä. Aamupäivän harjoitus oli normaalia otteluun valmistautuvaa harjoitusta, joka päättyi n. ½12. Lounaan jälkeen eräät halusivat vain makoilla ja levätä ennen ottelua, toiset kuluttivat aikaa käyskentelemässä Dörpenissä. Håkki, Nippa ja muutamat pelaajat lähtivät käytössämme olevalla minibussilla ajaen noin 10 km matkan Hollannin puolelle. Tuliaisina sieltä heillä oli kaikenvärisiä ja kokoisia puukenkiä.

Juuri ennenkuin linja-automme oli lähdössä kohti Meppeniä ja siellä pelattavaa ottelua, Henkka Myntti tuli ja kertoi että hänellä oli paha olo. Hän oli saanut hieman kuumetta ja päätettiin, että hän jää hotelliin lepäämään. Ottelun jälkeen sain Henkalta tekstiviestin, jonka mukaan kuume oli noussut 38,1 asteeseen ja että hän oli antanut ylen.

Ottelun jälkeen meille tarjottiin illallinen SV Meppenin vip-tiloissa areenan yhteydessä. Illallispöydän takana olleiden kolmen kokin tarjoamat ruuat maistuvat kaikille.

SV Meppeniä vastaan pelatun ottelun Jaro voitti maalein 3-0. Jarolla oli myös oma huutosakkinsa Meppenissä. Siinä olivat mukana 10 äänekästä Jaron kannattajaa. Joukon ydin löytyy normaalisti oman hotellimme henkilöstöstä. Voi olla, että he siitä syystä lähtivätkin kannustamaan Jaroa voittoon.

 

Torstai 10.4.2003

Tänä aamuna joukkue sai nukkua pidempään, eli aamiaiselle kokoonnuttiin vasta yhdeksältä, eikä kahdeksalta kuten tavallisesti. Siku peruutti maanantain harjoitukset, koska erityisesti niillä, jotka olivat saaneet paljon peliaikaa eilisessä ottelussa, oli tarve saada lepuuttaa lihaksiaan. Sen sijaan hankittiin junaliput Meppeniin. Dörpenin naapurikaupungilla Meppenissä on noin 35.000 asukasta ja sieltä löytyy huomattavasti enemmän kauppaliikkeitä kuin rakkaasta Dörpenistämme. Kaikki paitsi neljä astuivat junaan ½11 lähteäkseen Meppenin kauppametropoliin. Porukka ehti parahiksi takaisin seuraaviin harjoituksiin, jotka alkoivat ½5.

Neljän joukko, Jari, Uffe, Jimmy ja Mini, jotka jättivät Meppenin junamatkan väliin, juhlivat sillä aikaa paikallisessa pizzeriassa, tonnikalapizzaa ja Pepsiä.

 

Perjantai 11.4.2003

Perjantaina aamulla tapahtui joukkueen ensimmäinen loukkaantuminen harjoitusleirin aikana. Hieman ennen varsinaisten harjoitusten alkua muutamat pelaajat pelasivat Uffe "höynän" vahvistaina. Leikkisässä pelissä Uffe onnistui loukkaantumaan. Jalka taittui (tuleennopeassa?) käännöksessä, ja seurauksena oli paha nyrjäytys. Iltapäiväharjoituksiin hän sai lainata kyynärkepit laitoksen vahtimestarilta, laitoksessa, jossa jarolaiset olivat koko viikon majailleet.

Päivän toiset harjoitukset piti sisältää kaksi 45 minuutin ottelua. Niistä pelaajista, jotka eivät saaneet peliaikaa Meppeniä vastaan, koostuvan joukkueen piti kohdata paperijätti Nordtland Papirin joukkueen, mutta valitettavasti vain kuusi nordlandilaista ilmaantui paikalle, joten heidän joukkuetta täydennettiin muutamalla jarolaisella. Hieman epäselvää oli se, kuinka ottelu päättyi, koska toimitsijoilla ei ollut muistiinpanovälineitä, eikä pöytäkirjaa näin ollen voitu pitää. Toinen ottelu oli täysin sisäinen. Eikä siitäkään ottelusta ole olemassa mitään varmoja merkintöjä.

Nyt varsinaisen harjoitusleiri on päättynyt. Lauantaiaamuna kello kahdeksan lähtee bussi, joka vie meidät takaisin Hampuriin. Jarolaisilla on liput Bundesligan otteluun, jossa kotijoukkue Hamburg SV kohtaa vierailevan Dortmundin. Sunnuntaiaamuna lähdetään paluulennolle Suomeen.

Lauantai 12.4.2003
Lähtö Dörpenistä muutamaa minuuttia yli 8. Kesti melkein neljä tuntia päästä Hampuriin. Hotellimme sijaitsi aivan Hampurin ydinkeskustassa. Kun lähestyimme kaupungin ydinkeskustaa näimme poliiseja joka puolella. Eikä pelkästään yksi partio kerrallaan, vaan kymmeniä. Syynä tähän valtavaan poliisien määrään oli Irakin sodan vastainen mielenosoitus. No, me emme välittäneet niinkään paljon mielenosoistuksesta, vaan aloimme keskittyä otteluun, jota olimme menossa katsomaan. Meille pienkaupunkilaisille hotelli oli valtava. Yhdessä 55 500 muun jalkapalloa rakastavan kanssa löysimme paikkamme Aals-stadionilla. Itse peli ei ollut niinkään hyvä. Kyseessä oli pohjanoteeraus, jos peliä katsotaan, jo tunnelman aistiminen, kotijoukkueen kannattajien huudot joukkueelleen, palkitsivat meidät siitä, että lähdimme ottelua seuraamaan.
Tultuamme takaisin hotelliin, jotkut istuivat ja juttelivat ottelun jälkeen mm. TV-tarjonnasta. Silloin Niko sanoi: - En ole vielä vaihtanut kanavaa huoneessani, sillä minusta on hienoa kun ruudussa näkyy teksti "Willkommen Herrn Kalliokoski".